Koputan ovelle jouluaattona

20121224_1471

Joulumuori oli kaverina, kun  jouluaattona menimme viemään lahjoja erääseen perheeseen. Kannoin niitä reestä selkä vääränä toiselle ovelle. Eivät meinanneet lapset heti huomata, kuka tuli ovelle. Minähän se tietenkin, Joulupukki. Santa Claus 2013.

Mrs Claus was with me when we wisited a family at Christmas Eve. We had a lot of gifts for the children, but they didn´t recognize me at first by the door. It was me, Santa Claus allright.

– Are there nice kids, here, I always ask. They always sing for me like Santa Claus, Santa Claus, a friendly oldie in a white beard! Then I sing back a bit and the children either curiously come to me or run away, vanish in for instance the cellar.

I get a chair, because I am really old. It is too heavy to give all the gifts.

– Onkos täällä kilttejä lapsia, tapaan kysyä. Minulle lauletaan niin ihastuttavasti laulua Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki! Sitten minä vastaan ja lapset juoksevat joko piiloon tai tulevat uteliaana luokseni.

Saan tuolin heti alleni, koska olen jo tosi vanha. En jaksa seisten jakaa koko lahjamäärää. Siinähän meneekin sitten kauan, kun rupean jakamaan lahjoja. Otan yhden paketin ja luen siitä, että Masalle Hyvää Joulua, toivoo, hm, en saa siitä selvää. Poika tulee reippaasti vastaanottamaan lahjan, kiittää siitä kumartaen ja menee uteliaana sohvalle istumaan. Paketti laitetaan viereen, koska niitä voi tulla useampia. Pari poikaa haetaan makuuhuoneen sängyn alta piilosta vastaanottamaan isoa pakettia, ehkä urheiluvarusteita. Uteliaisuus voittaa pelon.

Tunnelma on hilpeä ja kaikki saavat lahjansa. Minulle lauletaan kiitoslaulu, toivotetaan seuraavaksi jouluksi takaisin ja pujahdan nopeasti ulos ehtiäkseni toistenkin lasten koteihin. Ajatella, että voin viedä hyvää mieltä niin moneen paikkaan maailmassa.

Muoriseni odottaakin jo reessä vällyjen alla matkan jatkumista. Meillä on muutama tonttu mukana auttamassa kantamaan lahjasäkkejä, lahjat kun meinaavat joskus vauhdissa lentää pois pulkastani, vaihtua tai kadota vain kuin tuhka tuuleen. Olen minä löytänyt niitä joulun jälkeen hangestakin tai Korvatunturin pajan kirjayllyn takaa.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s